Annan kuvauksissa aina kaikkeni. Jos hääkuvauksissa tuntuu, että pieni hömppäily auttaa sinua rentoutumaan, sitten hömppäilen. Jos koen, että voin jollain tavoin auttaa, sen teen, vaikkapa sitten vain tuomalla sinulle vettä tai muistuttamalla rauhallisesta hengittämisestä.
Lapsia kuvatessa ymmärrän antaa aikaa ja myös olla koko ajan valmiina kuvaamaan. Hyvin usein parhaat kuvat tulevat lennosta, siellä muiden kuvien välissä.
Hevosia tai hevoslaumaa kuvatessa osaan huolehtia hevosten ja itseni turvallisuudesta, oman pihattotalliyritykseni myötä olen saanut kunnian seurata hevosten elekieltä ja laumakäyttäytymistä. Vuosien hevoskuvaamisen myötä tiedän, miten hevonen on parhaimmillaan kuvissa.
Olen aina kuvannut pelkällä luonnonvalolla ja edelleenkin, vallitseva valo on se mitä käytän. Vuosien aamu-usvakuvaamisien jälkeen tiedän, kuinka nopeasti valo muuttuu.
Valokuvaajana olen itseoppinut, olen kuvannut yli kolmekymmentä vuotta. Kävin yläasteeni Espoon Viherlaakson koulussa, siellä meillä oli kuvisopettajanamme intohimoinen pieni nainen, joka aina kannusti. Hänen vaikutus, yhdistettynä Espoon kuvataidekouluun ja sen valokuvakerhoon, niiden vaikutus oli suuri ja pimiötyöskentelyni alkoi jo yläasteella. Lukion kävin kuvaamataitopainotteisessa Helsingin Munkkiniemen yhteiskoulussa, jossa pimiötyöskentelyni ja valokuvaamiseni vain lisääntyi.
Ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani noihin aikoihin, 90-luvun puolivälissä, niillä rahoilla mitä olin säästänyt ponin ostoa varten. Lukion jälkeen opiskelin Laajasalon opistossa kuvallisen viestinnän linjalla; piirtämisessä en ollut suuri taitaja, mutta valokuvaaminen ja pimiötyöskentely, niitä rakastin.
Sittemmin olen osallistunut taitavien kuvaajien kurssipäiviin, workshoppeihin sekä myös opiskellut verkkokurssien kautta. Minulla on myös onni tuntea ja myös tarvittaessa saada neuvoja ja vinkkejä todella taitavilta valokuvaajilta.
Parasta valokuvaamisessa ovat ihmiset ja juuri sellaisena, kuin he oikeastikin ovat.
Rakastan ihmisiä ja heidän kanssaan olemista, tarinointia ja tilanteita. Enemmän kuin mielelläni tulen siis kulkemaan pienen matkaa kanssasi, jos sinä vain otat minut mukaasi!
Isolla sydämellä ja suurella tunteella,
Minna
P.S. Blogistani löytyy tarinoita minusta ja siitä, miten espoolaisesta tuli maalainen, ja kuinka paljon eläimiä haalimme, ja mitä kaikkea ajat täällä peltojen keskellä ovat opettaneet.
TÄSTÄ PÄÄSET BLOGIINI!
